Hallituksen täytyy herätä, Uusi Suomi
12.2.2014
Politiikan perimmäisenä periaatteena pitäisi aina olla yhdessä sovituista asioista kiinni pitäminen. Lupausten lunastaminen on koko poliittisen uskottavuuden perusta, josta luistaminen aiheuttaa monenlaisia ongelmia.
Hallitusohjelmaan kirjattiin vuoden 2011 hallitusneuvotteluissa niin sanottu ‘perälautalauseke’. Siinä todetaan että ”hallitus sitoutuu toteuttamaan uusia lisäsopeutustoimia, mikäli valtion velan suhteellinen osuus bruttokansantuotteesta ei käänny laskuun ja valtion taloudellinen alijäämä näyttää asettuvan yli 1 prosentin bruttokansantuotteesta.”
Sopeuttamistoimia on toteutettu säästöjen ja veronkorotusten muodossa 2,7 miljardin euron verran. Nämä toimet näkyvät täysimittaisesti tosin vasta vuonna 2015. Todellista sopeuttamista on tehty tähän mennessä kaikkiaan 1,5 miljardin verran. Samalla hallitus ottaa valtiovarainministeriön arvioiden mukaan noin 7-8 miljardia euroa lisää vuosittaista syömävelkaa. Vuodesta 2008 lähtien valtio ja kunnat ovat velkaantuneet jo yli 50 miljardia euroa lisää, eli lähes valtion vuosittaisen budjetin verran.
Nyt hallituksen pitää katsoa totuutta silmiin. Varojen yli eläminen ei voi enää jatkua. Valtiovarainministeriö on todennut, että kasvu ei tule korjaamaan Suomen talouden rakenteellista epätasapainoa.
Hallituksen analyysin mukaan Suomen heikko taloudellinen tilanne johtuu suhdanteista. Valitettavasti joudun kertomaan, että kyse on vääristä rakenteista ja väärin mitoitetuista ansioista, niin yrityksissä kuin julkisella puolella. Julkisen sektorin koosta puhumattakaan.
Millaisiin toimiin hallituksen sitten olisi pitänyt ja pitäisi viimeistään nyt ryhtyä, jotta velan osuus saataisiin käännettyä laskuun ja tuottavuus nousuun? Nykytoimillahan se ei onnistu.
Ensinnäkin hallituksen täytyy päättää, miten ja mistä menoja supistetaan tarvittavat miljardit hallituskauden loppuun mennessä. Lähtökohdaksi tarjoan julkishallinnon rakenteiden perkaamista ja kriittistä tarkastelua. Jo aloitetut uudistukset pitää väkevöittää ja niihin pitää kirjata sekä pakkoja että selkeitä säästötavoitteita. Kuntatyöntekijöiden 5 vuoden irtisanomissuoja ja kuntaliitosten mukanaan tuomat ketjutetut irtisanomissuojat pitää purkaa. Nämä ketjut ulottuvat tietyissä tilanteissa jopa vuoteen 2033 asti.
Hallituksen pitäisi tarkastella kriittisesti myös valtionyhtiöiden omistuksia. Fiksu hallitus valmistelisi yhtiöiden myyntiä ja asettaisi tavoitteekseen saattaa ne myyntikelpoisiksi eli tuloskuntoisiksi. Ensi syksyksi pitäisi valmistella myös esitys, jossa julkisen sektorin palkkoja alennettaisiin progressiivisesti, esimerkiksi 2-5 prosenttia. Näin julkishallinnon irtisanomisia ei tarvitsisi toteuttaa kertarysäyksellä, vaan vastuullisesti pääasiassa eläköitymisen kautta.
Mutta tämäkään ei vielä riitä tavoitteiden saavuttamiseksi. Jos Suomessa ei tosiaan voida käydä rehellistä keskustelua ja tehdä siitä seuraavia päätöksiä kaikkein suurimmasta kysymyksestä, julkisen sektorin koosta, emme pääse tavoitteisiin koskaan.
Silloin seurauksena on kestämättömän velkaantumisen jatkuminen. Kuka antoi meille luvan siirtää tämä pommi seuraavalle sukupolvelle? Ei kukaan. Luulenpa, että kansan tietoisuus tämän ongelman suuruudesta alkaa olla hyvällä tolalla. Nyt tarvitaan rohkeutta tämän tietoisuuden tarkastamiseen ja toteamiseen.
Jos puolue ei pysty saavuttamaan keskeisiä tavoitteitaan tai yhteisesti sovittuja suuria periaatteita, siitä kannattaa joskus vetää myös tarvittavat johtopäätökset. Ilman tunteenpurkauksia.
Julkaistu Uudessa Suomessa 12.2.2014.
